Ajattelun kehitys

  Ajattelun kehityksen tutkimisessa uranuurtajana on pidetty sveitsiläistä tiedemistä, Jean Piagetiä.
Hän esitti eri ikäisille lapsille ja nuorille ongelmia ja havannoi heidän ratkaisumenetelmiä ja huomasi niistä, että samanikäiset lapset toimivat yhdensuuntaisesti ja tekivät samanlaisia päättelyvirheitä.
  Piaget uskoi tämän johtuvan siitä, että ajattelu kehittyy tasolta toiselle tietyssä järjestyksessä. Jokaisella tasolla ajattelu muuttuisi ennen kaikkea laadullisesti ja ihmiselle muodostuisi sisäisiä malleja, jotka mahdollistaisivat ympäristössä toimimisen, ajattelun ja ongelmien ratkaisun uudella tavalla.
  Piagetin mukaan päättelytaidot perustuvat ennen kaikkea kahteen kykyyn. Ensimmäinen on kyky ymmärtää aiemmin opitun ja uuden asian välinen yhteys. Tätä kutsutaan assimiloinniksi, eli yhdistetään uusi tieto vanhoihin tietorakenteisiin. Toinen kyky on akkommodaatio, joka tarkoittaa mukauttamista, eli vanhoja tietorakenteita muokataan uutta tietoa vastaaviksi.
   Assimilaation ja akkommodaation avulla yksilö siis pyrkii saamaan sisäiset mallinsa ja havaintonsa maailmasta keskenään sopusointuun. Jokainen uusi havainto tai muutos sisäisissä malleissa johtaa epätasapainoon ja kun tämä epätasapaino on liian suuri on ajattelun muututtava laadullisesti; tällöin ihminen siirtyy kehitystasolta toiselle.
  Piagetin mukaisia ajattelun kehityksen vaiheita ovat: 1. Sensomotorinen taso (0-2-vuotiaana).
Lapsi reagoi ärsykkeisiin ja sisäistää esinepysyvyyden käsitteen, eli esineet ovat olemassa silloinkin kun niitä ei näe. Lapselle kehittyy kyky esittää todellisuutta symbolien ja kielen varassa esimerkiksi leikeissä. Lapsi myös jäljittelee muiden toimintaa ja hänen muisti ja mielikuvitus kehittyvät.
2. vaihe on esioperationaalinen taso (2-7-vuotiaana) jolloin lapsi kykenee entistä paremmin ajattelemaan symbolisesti ja loogisesti. Lapsi alkaa luokitella esineitä ja ymmärtää yksinkertaisia lukumääräkäsitteitä. Tietyt sanonnat he ymmärtävät kirjaimellisesti (kuten kaksikielinen, mustasukkainen).Heille ajattelu on egosentristä, eli kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan. Moraalisessa ajattelussa lapset harkitsevat asioita seurausten näkökulmasta. 3. Konkreettisten operaatioiden tasolla (7-11-vuotiaana) lapsi oppii suorittamaan yksinkertaisia loogisia operaatioita käyttämällä hyväksi kokemuksiaan. Hän osaa myös vertailla erilaisia asioita. Vertailut ovat pitkälti kuitenkin sidoksissa konkreettisiin aistihavaintoihin. Egosentrismi vähenee, eli lapsi osaa ainakin osittain asettua toisen asemaan ja moraalisessa ajattelussa lapsi osaa jo harkita asioita myös teon tarkoituksen näkökulmasta.
4. Formaalisten operaatioiden tasolla (11-vuotiaasta alkaen) ihmiset oppivat formaalisen eli muodollisen päättelyn lainalaisuudet.  Ajattelu ei siis vaadi kohteen konkreettista läsnäoloa. Formaalisten operaatioiden tasolla pystyy myös deduktiiviseen päättelyyn, eli soveltamaan sääntöjä yksittäisiin tapauksiin. Moraalipäättely ja maailmankatsomus omakohtaistuu.
Kouluopetus ja ympäröivä kulttuuri vaikuttavat formaaliseen ajatteluun ja aikuisiässäkään kaikkien ajattelu ei yllä formaalisten operaatioiden tasolle.
   Tämä on Jean Piagetin teoria ja sen etu on sen kokonaisvaltaisuus. Häntä on kritisoitu  kuitenkin hänen käyttämistään koejärjestelyistä, jotka eivät  aina soveltuneet erityisen hyvin lapsille sekä hänen teoriansa vaiheittaisuudesta, sillä siirtymät toisesta toiseen eivät ole jyrkkiä. Hänen teoriansa ei ota huomioon kulttuurieroja eikä harjoituksen vaikutusta. Häntä on kritisoitu myös siitä, että hän on mitannut enemmänkin lasten selviytymistä eri tilanteissa, eikä heidän ajatteluaan. Piaget korosti kuitenkin ensimmäisten joukossa ihmisen aktiivista roolia eri ikäkausina ja hän ymmärsi, että eri-ikäisten ihmisten ajattelussa on laadullisia eroja. Lisätutkimusten myötä Piaget'n malli on tarkentunut ja siihen on lisätty viides vaihe. Postformaalien operatioiden vaihe, joka on aikuisuudessa mahdollistuva ajattelu, jolla ihminen pystyy yhdistämään vastakohtaiset näkemykset yhdeksi rakentavaksi kokonaisuudeksi ja soveltamaan tietojaan monissa käytännön tilanteissa.