ESIHISTORIA- PYYNTIKULTTUURIN AIKA

Ihmisen kehitysvaiheet

Ihmiskunnan alkukoti on paikannettu itäiseen Afrikkaan.
East Side Story- teoria lähtee siitä, että esi-isämme joutuivat kilpailemaan itäisen Afrikan niukoista luonnonvaroista muiden silloisten apinalajien kanssa. Lajikehitys alkoi eriytyä. Vuorijonon lähtisellä puolella kehittyivät simpanssit, mutta itäisellä alueella lajikehitys johti Homo-suvun ja lopulta nykyihmisen kehittymiseen.

Ensimmäiset fossiilit joiden eteen voidaan merkitä ihmistä kuvaava sana homo, ajoittuvat lähes 2,5 miljoonan vuoden taakse. (homo habilis, kätevä ihminen) - osasi valmistaa yksinkertaisia kivityökaluja.
Pystyihminen (homo erectus) oli täysin sopeutunut pystyasennossa liikkumiseen ja se levittäytyi 2 miljoonaa vuotta sitten Afrikan ulkopuolelle. Se käytti työkaluja monipuolisesti ja heiltä ovat varhaisimmat todisteet tulen käytöstä.

Nykyihmisen kanssa samaan aikaan eli Neandertalin ihminen, joka oli oma ihmislajinsa.
Tämä laji metsästi, käytti työkaluja ja hautasi vainajansa. Nykyihminen syrjäytti  Neandertalin ihmiset 30 000 vuotta sitten.
Neandertalin ihminen ei kyennyt valmistamaan teknisesti yhtä hyviä työkaluja, sillä oli heikompi muisti ja kielellinen taito, joten evoluution seurauksena nykyihminen jäi jäljelle.

Uudet löydöt ja kehittyvä DNA-tutkimus muuttavat koko ajan käsityksiämme ihmisen esihistoriasta, vaellusreiteistä sekä kulttuurien saavutuksista.

Ne lajit, jotka pystyvät parhaiten sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin menestyvät. Heikot lajit ja ympäristöön soveltumattomat ominaisuudet häviävät evoluution eli lajien kehityksen seurauksena.
Heikoimmat lajit joko tuhoutuvat tai sulautuvat osaksi kehittyneempiä lajeja.


TEHTÄVÄT;
1. Mitä tarkoitetaan esihistorialla?
Tarkoitetaan aikaa, jonka tutkimiseen ei ole käytettävissä kirjallisia lähteitä.
3. Miten pystyasento vaikutti ihmisen mahdollisuuksiin hyödyntää ympäristöä?
Pystykäynti säästi energiaa, josta oli hyötyä kun ruoka oli kerättävä suurelta alueelta. Lisäksi se vapautti kädet muuhun toimintaan kuin kävelemiseen ja sen on arveltu lisänneen aivojen verenkiertoa.
4. Millä eri tavoin nykyihminen oli Neandertalilaista kehittyneempi ?
Nykyihmisellä oli parempi tekninen tietämys, kielellinen taito sekä parempi muisti kuin Neandertalilaisella.

Keräilijöiden ja metsästäjien elämäntapa

Varhaiset ihmiset metsästivät saartamalla saaliinsa tulien avulla, ajamalla eläimet ansoihin ja alas kalliolta sekä kivestä ja luista tehtyjen heittokeihäiden ja nuolien avulla.

Esinevalikoima alkoi laajentua ja monipuolistua n. 40 000 vuotta sitten nykyihmisen kehittäessä uudenlaista tekniikkaa. Samalta ajanjaksolta on löydetty myös ensimmäisiä taiteellisia löydöksiä, luolamaalauksia ja veistoksia.

Viimeisin jääkausi päättyi n. 10 000eKr, jolloin suurin osa maapallosta oli asuttua aluetta.
Keräily- ja metsästyskulttuurin ihmiset viettivät liikkuvaa elämää, joka vaikutti myös heimon kokoon. Kulkeminen riistan perässä johti leiripaikkojen syntymiseen ja arvioiden mukaan metsästäjä-keräilijät viipyivät leiripaikallaan n. kaksi viikkoa. Luolissa asuminen pysyi asumismuotona varsin pitkään.

Ympäristön olosuhteet ja luonnon niukat resurssit heijastuivat ihmisten elinikään. Keskimääräinen elinikä oli n. 25-30 vuotta. Miehet elivät naisia pidempään sillä naisten elinikää lyhensivät mm. synnytyksiin liittyvät vaikeudet, jotka saattoivat johtaa jopa kuolemaan.
Tuhoisia tartuntatauteja tuskin oli kovin runsaasti, koska ei vielä ollut niiden leviämiselle otollisia tiheästi asutettuja yhteisöjä.

Kykyjen kehittyminen ja elinmahdollisuuksien paraneminen heijastuivat myös pituuskasvuun. Tekniikan kehittymisestä ja metsästyksen tehostumisesta huolimatta kasvikset säilyivät ihmisen perusravintona. Ihmisten aika ei suinkaa ole kulunut riistan perässä kulkemiseen ja ravinnonhankintaan. Sanien on havaittu käyttäneen alle kolme tuntia päivässä ravinnon hankintaan.

Vaikka ravintola olisi ollutkin suuresti, ihmiset eivät päästäneet heimokokoaan nousemaan liian suureksi. Syntyvyyttä piti rajoittaa, tosin siihen ei ollut tehokkaita keinoja. Naiset pystyivät vaikuttamaan hedelmällisyyteensä imettämällä pidempään. Äärikeinoina käytettiin lasten ja vanhusten tappamista.
Lapsi tai vanhus voitiin kuristaa, pudottaa kalliolta tai jättää entiselle leiripaikalle selviytymään yksin.
Yhteisön jäsenistä huolehdittiin myös kuoleman jälkeen.

Liikkuvan elämäntavan vuoksi henkilökohtainen varallisuus perustui siihen, mitä kukin jaksoi kantaa mukanaan. Heimon johtohenkilöiden valta perustuikin todennäköisesti henkilökohtaisiin ominaisuuksiin eikä varallisuuteen.

Metsästykseen siirryttäessä sukupuolierot tulivat näkyville. Miehet metsästi, naiset keräili.

Luontoa pidettiin sekä fyysisenä, että henkisenä. Ihmiset uskoivat, että luonnon järjestykseen ja maailmaan voitiin vaikuttaa maagisilla keinoilla. Esim kutsumalla henkiä avuksi.
Myyttinen maailmankuva näkyi mm. erilaisissa käsityksissä taivaasta.  Usein myytteihin sisältyi käsitys että taivas oli eräänlainen kupu maan päällä, ja myös ajatus suuresta puusta kaiken olemassa olevan keskuksena. Suuren puun juuret olivat manalassa ja latva taivaassa.
Elämänpuuta pidettiin pyhänä sillä se oli elämän ja uudelleensyntymisen lähde. Länsi-Euroopassa pyhinpänä puuna pidettiin tammea.

TEHTÄVÄT:
1. Perustele väite: Keräily- ja pyyntikulttuurin ihinen eli luonnon armoilla.
Maapallon ilmakehästä johtuneet ilmastonmuutokset vaikuttivat elämään taloudessa, joka perustui riistan perässä liikkumiseen ja kasvien keräilyyn. Ilmaston vaihtelut ovatkin vaikuttaneet ihmisen levittäytymiseen ja ravinnon hankkimiseen.
Lisäksi ympäristön olosuhteet ja niukat resurssit heijastuivat ihmisen elinikään.
2. Selitä, miten metsästykseen siirtyminen lisäsi ihmisten yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä?
Metsästäessä esimerkiksi saarrettiin saalis, mihin tarvitsi koko metsästysjoukon yhteistyötä. Keräilyaikoina ihmiset keräilivät yksin. Metsästykseen siirryttäessä tuli  n. 30 hengen heimoja. Metsästäjät hankkivat ruuan koko heimolle. Naiset keräilivät ja hoitivat vauvoja. Yhteisön jäsenet auttoivat toisiaan, mikä lisäsi yhteenkuuluvuutta.