Ihminen kehittyy läpi elämän

1. PSYYKKINEN KEHITYS ON MONIULOTTEISTA
Ihmisen kehitykseen kuuluu olennaisesti psyykkisen tasapainon sääteleminen ja käyttäytymisen ohjaaminen. Tätä kutsutaan psyykkiseksi toiminnanohjaukseksi.
= mielensisäiset keinot, joilla yksilö pyrkii ylläpitämään sisäistä tasapainoaan ja säätelemään ulkoista käyttäytymistään

Psyykkisen tasapainon säätely muuttuu elämän aikana kolmella alueella
emootioiden = tunteiden, kognition = havaitsemiseen, ajatteluun, muistiin ja kieleen liittyvien tiedollisten valmiuksien toiminnassa sekä motiivien = halujen, tarpeiden ja tavoitteiden säätelemisessä

Kun puhutaan ikään liittyvistä psyykkisen toiminnanohjauksen muutoksista, käytetään nimitystä psyykkinen kehitys.

kypsyminen: biologisesti määräytyvät muutokset elimistön toiminnoissa

Ihmisen kehitys on psyko-fyysis-sosiaalista kasvua, eikä sitä voi ymmärtää tarkastelemalla vain yhtä kehityksen osa-aluetta kerrallaan. Kehitys on siis kokonaisvaltaista eli holistista.

2. IHMINEN KEHITTYY LÄPI ELÄMÄN

Tärkeä osa kehitystä on ihmisen elinajan eli koko elämänkaaren läpi kestävä sopeutuminen!
Ihmisellä on psyykkiset valmiudet ohjata toimintaansa siten, että hänen on mahdollista sopeutua mitä erillaisimpiin elämän edellytyksiin.

Ihmiselle on ominaista pyrkimys tasapainoon eli homeostaattiseen tilaan itsensä ja ympäristön välillä. Tasapainotilan saavuttaminen koetaan mielihyvänä, kun taas sen järkkyminen tuo mielipahaa.
Psyyke reagoi  ja saa yksilön toimimaan epätasapainon poistamiseksi! Esim. nukkuessa jano.
Homeostaattinen tila saavutetaan vain vähäksi aikaa kerrallaan, sillä sen rikkoutuminen on oppimisen ja kehityksen edellytys. Tämä saa yksilön omaksumaan monipuolisia toiminnanohjausmalleja, jotta ympäristöön sopeutuminen olisi tehokkaampaa.

Ihminen vaikuttaa itse aktiivisesti elämänsä kulkuun. Hän punnitsee tarjolla olevia vaihtoehtoja ja tekee valintoja. Omat toiveet ja tavoitteet suuntaavat näitä valintoja.  Osa valinnoista on tiedostamattomia, osa harkittuja, osa automaattisia ja tottumuksiin perustuvia.




3. KEHITYS ERI IKÄKAUSINA

Psyykkisessä kehityksessä on eri ikäkausille tyypillisiä kehitystehtäviä = normatiiviset oletukset, jotka kohdistuvat yksilöön eri elämänvaiheissa

1. Ensimmäinen ikäkausi on ensimmäisen vuoden kestävä vauvaikä.
Vastasyntyneet pystyvät jo ilmaisemaan itseään ja tulkitsemaan ympäristöään.Vauvalla ei kuitenkaan ole selkeää käsitystä siitä millainen ympäristö on eikä keinoja selviytyä ilman hoitajaa.
Vauvan hyvinvointi perustuu sen saamaan hyvään hoitoon.
2. Toisesta ikävuodesta koulun aloittamiseen asti on leikki-ikä. Tämän aikana lapsi oppii kävelemään, puhumaan ja toimimaan aiempaa itsenäisemmin. Leikki-ikäiselle muodostuu mielensisäinen käsitys omasta itsestään: minkälainen minä olen.
3. Kouluikä. 7v - murrosikään. Kognitiiviset ja sosiaaliset valmiudet ovat tällöin kehittyneet niin että lapsi selviytyy koulunkäynnin vaatimuksista. Kouluikäiselle on tärkeää saada toiminnastaan onnistumisen kokemuksia ja tuntea kykenevänsä siihen mitä häneltä vaaditaan.
4. Nuoruusikä on siirtymävaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Nuoruusiässä ystävyyssuhteet ovat erittäin tärkeitä. Nuoruus on monelle vaikeaa aikaa se tarjoaa ennen kaikkea uusia mahdollisuuksia psyykkiseen kasvuun: silloin muodostuu uudenlainen minäkäsitys itsestä aikuisena yksilönä.
5. Aikuisuuteen kuuluu pyrkimys läheisyyteen ja halu tuotteliaisuuteen. Monilla aikuisilla on tarve saada aikaan jotakin, mikä säilyy heidän kuolemansakin jälkeen.
6. Kun ihmiset saavuttavat eläkeiän 65-vuotiaina, vanhuuden ajatellaan alkavan. Vanhuudessa motoristiset kyvyt sekä aisti- ja muistitoiminnot heikkenevät.

Kehityspsykologia käsittelee psyykkisen toiminnanohjauksen muutoksia elämänkaaren aikana.
Kaikkea ei ole vielä kehityspsykologiassa tutkittu eikä pystytty selittämään (esim aikuisiän kehitys)

4. KEHITYKSEN YHTEISET PIIRTEET JA YKSILÖLLISET EROT

Ikäkaudesta toiseen siirryttäessä opitaan myös uusia taitoja.
Jotkin taidot täytyy omaksua juuri tietyn ikävaiheen eli kriittisen kauden aikana.
Jos kykyä ei hyväksytä tänä aikana, sen oppiminen myöhemmin voi olla hankalaa.
Herkkyyskaudesta puhutaan silloin, kun jonkin asian omaksuminen onnistuu parhaiten tietyssä iässä, vaikka kyseisen taidon voisi oppia myös myöhemmin.

Ihmisyhteisöt luovat toimintaa määrääviä sosiaalisia normeja eli sääntöjä siitä mikä on tietyissä tilanteissa sopivaa ja mikä epäsopivaa käytöstä.

Sosiaalinen kello= yhteisön yleiset odotukset siitä, mihin ikävaiheisiin tiettyjen kehitystapahtumien on sopivaa ajoittua

Ihmiset kohtaavat elämässään kasvuun kielteisesti vaikuttavia eli haavoittavia tekijöitä että siihen myönteisesti vaikuttavia eli kehitystä tukevia tekijöitä.
On elämäntilanteita joissa kehitys ajautuu epätoivottuun suuntaan. Silloin tukitoimet voivat olla tarpeen ehkäisemään mahdollisen kielteisen kierteen alkamista. Tällöin puhutaan preventiosta.

Interventiolla taasa tarkoitetaan tukitoimia joiden avulla pyritään jälkikäteen korjaamaan syntynyttä ongelmaa, esim poistamaan koulukiusausta luokasta.