Kehitysvaiheena nuoruus on siirtymäkausi eli transitiovaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Lapsi kehittyy fyysisiltä, psyykkisiltä ja sosiaalisilta ominaisuuksiltaan kohti aikuisuutta. Ajanjaksona nuoruus voidaan jakaa varhais-, keski- ja myöhäisnuoruuteen ja se sijoittuu 12 ja 22 ikävuoden väliin
Varhaisnuoruudessa alkaa murrosikä eli puberteetti. Tällöin lapsesta kasvaa fyysisiltä ominaisuuksiltaan aikuinen. Nämä muutokset ovat pääosin perimän määräämiä ja johtuvat hormoonitoiminnan muutoksista. Esimerkiksi kasvuhormoonin erityksen lisääntyessä nuorelle tulee kasvupyrähdys, jolloin paino- ja pituuskasvu lisääntyvät sekä kehon mittasuhteet muuttuvat. Nais- ja mieshormoonien lisääntyminen vaikuttaa sukupuoleen liittyvien ominaisuuksien ja sukukypsyyden kehittymiseen. Tytöillä erittyy estrogeeniä, jolloin rinnat kasvavat, lantio levenee ja kuukautiset alkavat. Pojilla taas testosteronitaso nousee, mistä johtuu äänen madaltuminen, parrankasvu sekä siemensyöksyt. Näiden fyysisten muutosten vuoksi nuori joutuu muodostamaan uuden sisäisen mallin ulkomuodostaan. Kielteinen näkemys omasta ulkomuodosta heikentää itsetuntoa ja siten psyykkistä hyvinvointia. Myös murrosiän alkamisajankohta vaikuttaa nuoren psyykkiseen hyvinvointiin.
Vähitellen nuorella kehittyy metakognitio, eli käsitys omasta itsestään tietoa käsittelevänä yksilönä sekä yleistyy deduktiivinen päättely, jolloin yksilö kykenee soveltamaan kokemuksista muodostuvia yleisiä lainalaisuuksia ratkaistessaan yksittäisiä ongelmia.
Ajattelu siis kehittyy formaalisten operaatioiden tasolle. Kaikki nuoret eivätkä edes aikuiset saavuta formaalisten operaatioiden tasoa.
Nuoruudessa minäkäsitys muotoutuu aikasidonnaiseksi ja nuori hahmottaa elämän jatkumona. Nuori kykenee ymmärtämään historian vaikutuksen tulevaisuuteen sekä se mahdollistaa nuoren itsensä tietoisen kehittämisen kohti tavoitteita.
Nuoruuden fyysisten ja hormoonaalisten muutosten myötä nuorelle muodostuu seksuaali-identiteetti eli yksilön oma käsitys seksuaalisuudestaan, joka ilmenee seksuaalisissa fantasioissa sekä seksuaalisessa käyttäytymisessä. Seksuaali-identiteetin olennainen osa on seksuaalinen orientaatio, eli seksuaalinen suuntautuminen joko vastakkaista tai samaa sukupuolta olevaan yksilöön eli hetero- tai homoseksuaalisuutta. Kumpaankin sukupuoleen vetoa tuntevaa kutsutaan biseksuaaliksi.
Keski-ja myöhäisnuoruus on yksilöllisyyden kehittymisen aikaa ja nuori alkaa näyttämään enemmän ja enemmän omalta persoonaltaan rakentaen identiteettiään. Identiteetillä tarkoitetaan suhteellisen selkeää ja pysyvää käsitystä siitä, kuka minä olen ja mihin minä kuulun. Onnistuneeseen identiteettiin kuuluu hyvinvoinnin kokemus itsestään psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena sekä luottamus siitä, että hyvinvointi jatkuu elämän eri aikoina ja tilanteissa. Tämän myötä mahdollistuu myöhäisnuoruuden jälkeinen psyykkinen aikuistuminen. Identiteetti ei kehity yhtenä harppauksena vaan toisiaan seuraavien kriisi- ja sitoutumisvaiheiden kautta. Yhden kriisin ja sen jälkeisen sitoutumisvaiheen aikana nuori kykenee löytämään vain pienen osan lopullisesta aikuisuuden identiteetistään. Identiteetin kehittyminen edellyttääkin, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, pohtimaan erilaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä.
Lapsuuden kehityksen jälkeen nuoruus on ihmisen "toinen mahdollisuus". Nuoren käsitys itsestä voi muuttua niin paljon, että nuoren on mahdollista vapautua lapsuuden ongelmista, esimerkiksi ujoudesta. Nuoruutta voidaankin kutsua toiseksi psykologiseksi syntymäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti