SUURTEN MAANVILJELYKULTTUURIEN SYNTY

Siirtyminen maanviljelijäksi

Maanviljely aloitettiin eri puolilla Lähi-itää n. 10 000 vuotta sitten. Vaikka siirtymävaihe oli pitkä ja keräilystä ja metsästyksestä kesti tuhansia vuosia, ovat maanviljelyn aloittaminen  ja sen seuraukset olleen yksi merkittävimpiä tapahtumia historiassa.

Teorioiden mukaan ihmisen piti aloittaa maanviljely suurriistan kadottua. Maanviljelyyn siirtymistä on myös selitetty väestöllisillä tekijöillä. Väen lisääntyminen pakotti siirtymisen maanviljelyyn, koska luonnonkasvit  ja riista eivät enää riittäneet kaikkien ruokkimiseen.

Maanviljelyyn siirtyminen vaati oivallusta siitä, että uusi kasvi lähtee kasvamaan siemenestä ja että kasvi menestyy vain tietyssä paikassa.  Naiset ilmeisesti aloittivat viljelyn, keräilytaloudessa he olivat oppineet parhaiten kasvien kasvupaikat sekä tunsivat niiden elinkaaren.

Ensimmäiseksi viljeltiin ruista. Viljaa oli helpompi varastoida kuin muita kasveja ja näin varallisuus alkoi kasaantua ja pohja pysyvän asutuksen synnylle oli luotu.

Tunnetuimmat  varhaiset asutuskeskittymät olivat Jeriko ja turkin alueella sijaitseva Catal Hüyük n. 8000-6000eKr. Niissä on arvioitu asuneen tuhansia ihmisiä.
Vahvojen hallitsijoiden johtamat kaupungit alkoivat hallita ympäröiviä alueita ja näin kaupungit laajeni valtioiksi. Hallitsija tarvitsi tehokkaan armeijan, jonka ylläpidon mahdollisti se, ettei kaikki vilja kulunut kansan ruokintaan. -> Ylijäämävilja kaupattiin ja saaduilla rahoilla ylläpidettiin armeijaa.
! PYSYVÄ ASUTUS vähensivät lapsikuolleisuutta. Syntyvyyttä ei enää rajoitettu ja lapsista saatiin lisätyövoimaa.

Jokilaaksojen korkeakulttuurit

Ensimmäisten korkeakulttuurien tunnusmerkkejä olivat kirjoitustaito, organisoitu hallinto, kaupunkimainen asutus ja tekninen kehittyneisyys.
Mesopotamiassa ja Egyptishenkiltiin hallintojärjestelmä, jota papit johtivat temppeleistä käsin.
Maatalouden tuottama ylijäämä mahdollisti työn jakamisen. Viljan varastointi ja jakaminen organisoitiin yhteisössä ja siitä huolehtivat yleensä papit.
Väestön kasvaessa maanviljelyssä turvauduttiin keinokasteluun.

Ammatit eriytyivät. Alun perin maa kuului jumalalle eli maata pidettiin yhteisenä. Käytännössä maata hallitsivat jumalan maalliset edustajat, eli papit ja hallitsijat. Papit pitivät yhteiskuntaa koossa ja toimivat välittäjinä ihmisten ja jumalien välillä.
Ajan myötä valta ja omaisuus kasaantuivat tietyille henkilöille ja suvuille. Tehtävät eivät myöskään jakautuneet tasaisesti, vaan syntyi hierarkinen yhteiskunta.
Yläluokka : Papit ja heitä avustavat virkamiehet
Keskiluokka : Lääkärit, kirjurit kauppiaan ja käsityöläiset.
Alaluokka : orjat
Useimmiten orjat olivat sotavankeja, mutta orjaksi saattoi päätyä jossei maksanut velkojaan.

Työnjaon ja hallinnon kehittyessä tehtävät tulivat monimutkaisemmiksi. Tämän vuoksi asioita oli pakko merkitä muistiin ja aloitettiin kirjanpito. Ja näin kehittyi kirjoitustaito, käytännön tarpeeseen: omaisuuden valvonnan ja poliittisen vallan välineeksi.

Kirjoitustaidon myötä esihistoriasta - historialliseen.
-> Tarvittiin lakeja kaupan ja kaupunkien voimistuessa.
Rullasineteistä tiesi kelle rulla kuului ja siitä voitiin varmistaa asiakirjan alkuperäisyys ja sinetöimään ruukku.

TIETEEN JA TEKNIIKAN KEHITYS (SUMERIT.)
- sumerit sovelsivat ensimmäistä kertaa matikkaa käytäntöön.
- keksivät pyörän saviastioiden dreijaamista varten.
- keksivät auran maanviljelykseen.
- metallin valutekniikan keksivät 3000-luvulla eKr.
(kuparista oli osattu takoa aikasemminki,  nyt sitä opittiin sulattamaan. Myöhemmin siihen opittiin sekoittamaan tinaa ja saatiin aikaiseksi pronssi)

Suuret rakennushankkeet kuvaavat hyvin korkeakulttuurin teknistä ja taloudellista kehittyneisyyttä. Kanavien ja pyramidien rakentaminen vaati laskutaitoa, hyvin organisoitua yhteistyötä, arkkitehtuurin hallitsemista ja valtavaa työpanosta. Materiaalit pyramideihin jouduttiin toisinaan kuljettamaan pitkienki matkojen päästä jokilaivoilla. Kivenjärkäleet sitten liutettiin märkien tukkien päällä rakennuspaikalle ja sitten lohkareet todennäköisesti nostettiin paikalleen valtavien ramppien avulla.
 .  . . Valtavien rakennelmien pystyttäminen kertoo myös uskonnon merkityksestä. Jumalien maanpäällisille edustajille ( papeille, kuninkaille) haluttiin rakentaa mahtavia monumentteja.

Arjen ilot ja murheet

Mesopotamiassa niin rikkaat kuin köyhätkin asuivat savitaloissa. Saviruukkuja lukuunottamatta kalusteita ja tarve-esineitä ei juuri ollut.
Temppelit ja yläluokan rakennukset tehtiin kestävimmiksi ja niihin käytettiin poltettuja tiiliä.
Harjoitettiin paljon puutarhaviljelyä. Hedelmät ja vihannekset kuuluivat yläluokan ruokavalioon.
Arkijuomana ohrasta olutta ja juhlatilaisuuksiin viiniä.
Köyhille liha oli harvinaista herkkua. Mesopotamiassa turvauduttiin sairastapauksissa usein ensin loitsupappiin ja sitten vasta mentiin lääkärin puheille.
Maanviljelyelinkeinoon siirtyminen toi mukanaan uhkia. Suurempi väestön tiheys ja kotieläinten pitäminen levittivät tauteja. Kotieläinten jätteet kasautuivat asuntojen läheisyyteen mikä houkutteli hiiriä ja rottia, jotka puolestaan levittivät tauteja.

Ympäristöhistorian näkökulma; jokilaaksojen ympäristöongelmat

Mesopotamiassa kärsittiin samanlaisia luonnokatastrofeja millaisia nykyihminenkin kärsii.
Tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, heikkamyrskyt, tulvat ja kuivuus.
 Niitä pidettiin jumalien rangaistuksena. Temppeleihin tuoduilla uhrilahjoilla toivottiin selviävän
jumalien vihasta.
      
Mesopotamiassa esiintyi myös ihmisen itseaiheuttamia ympäristöongelmia, kuten viljelysmaan liikahyödyntämistä ja suolaantumista. Jatkuva viljely kulutti kaikki ravinteet maasta ja osa pelloista köyhtyi. Keinokastelulla yritettiin saada sadot suuremmiksi ja kun kasteluvettä haihtui kuumassa ja kuivassa ilmassa,, suolaa kertyi maakerroksiin. Suolapitoisuuden takia ohja ja vehnä ei niissä enää kasvaneet.

Jokitörmäviljely ja runsas karjankasvatus saivat aikaan eroosiota, eli maanpinnan kulumista. Jokitörmien luhistuminen pahensi tulvien vaikutusta. Tulva saattoi hajottaa kastelujärjestelmän, eikä suurtulvatkaan olleet harvinaisia.

Mesopotamiaa uhkasivat myös ulkopuolisten kansojen hyökkäykset, lähinnä vuoristolaisheimojen.

Maanviljelystä helpottivat tulvat ja kastelujärjestelmät. Myös nilometri. Sen avulla tarkkailtiin vedenpinnan korkeutta ja ennustettiin tulvia. Jos vesi ylitti tietyn merkin, oli ensi vuoden sato hyvä.
Egyptiläiset kärsivät eroosiosta myös. Siellä metsät hakattiin rakennustarpeiksi ja polttopuiksi. Metsät hävisivät eroosion myötä ja Egyptiin jouduttiin tuomaa puuta muualta Välimeren alueelta. Metsien myötä hävisivät eläinkannatkin. esim. norsu, sarvikuono ja kirahvi katosivat lähes kokonaan Egyptistä.